Kuiva maa paranee

Kesäinen tervehdys lukijani!

Minulla on suuri ihmettely ja ristiriita sen kanssa , mitä näen maailmassa tapahtuvan ja mitä kuulen Jumalan puhuvan monien omiensa henkeen tällä hetkellä. Maailmassa tilanne ei tosiaankaan ole paranemaan päin. Kuitenkin monet Jumalan lupaukset ovat vielä toteutumatta. Minä uskon , että tämä ristiriita vain syvenee ja kyse onkin siitä, mihin keskitymme, mihin annamme huomiomme. Sain sanan jokin aika sitten : maailma ja monet kristitytkin katselevat ihmetellen petoa , joka on nousemassa. Mutta sitä ennen, ennen kuin peto saa vallan, he katselevat ihmetellen Kristuksen morsianta puettuna Jumalan kirkkauteen. On aika todella muuttua, koska maailma on muuttumassa. Jeesuksen intiimi tunteminen on ainoa turvamme. On aika antaa aikansa ja voimansa tärkeimpään asiaan. Katselkaamme Jeesusta ja antautukaamme Hänen omikseen kokonaan, koko elämällämme.

 Tämä profetia oli ”hukassa”, unohtuneena tähän asti, koska olin kirjoittanut sen irrallisille papereille, koska päiväkirjani oli unohtunut majapaikkaan…mieheni oli ottanut valokuvat irtopapereista. Miten Jumala johdattaakaan meitä! Ja miten tärkeää on kirjoittaa muistiin, niin että näky ajallansa julistetaan. ”Sattumalta” valokuvat löytyivät nyt. Kannattaa myös palata profetioihin, jotka ovat jääneet vaille toteutumista…Jumala valvoo sanaansa.  Hän etsii unohdetut ja hyljätyt ja nostaa heistä itselleen voittavan armeijan. 

Kuiva maa paranee                                                                                                 Profetia/ näky 2.1.2017       

(Helsingissä Esyn uudenvuoden konferenssissa ylistyksen aikana.)              

Eteeni piirtyi Suomen kartta. Kuiva, kovettunut maa. Maan pinta oli rutikuivaa, ruskeaa ja elotonta. Maahan oli lyöty sauvalla tai miekalla ja se oli pinnastaan särkynyt railoille; koko Suomi oli kuiva mosaiikki.

Sielussani oli ristiriita näyn ja todellisuuden välillä. Ympärilläni ylistys oli riemullista, riehakasta ja täynnä pelastuksen iloa, mutta minun edessäni maa viipyi samanlaisena. Ylistyksen ilosta huolimatta maa oli edessäni kuiva, kovettunut, rikkinäinen ja eloton. Odotin jotain tapahtuvaksi. Odotin näkeväni sadetta tai lähteen puhkeavan tai jotain elämän merkkejä. Ei mitään. Henkeeni nousi vain yksi sana: maa oli autio ja tyhjä…oikeammin käännettynä maa oli autioitunut, ja tyhjä. Mutta nyt se oli kuiva, ei ollut vettä, ei Henkeä.

Sitten liikuin keskelle Suomen maata. Näin, että keskelle maata erääseen syvään railoon oli isketty valtava puu, kuin tukki, pystyyn. Näin, että puun alaosa oli punaisen, valuvan nesteen peitossa. Heti ymmärsin katselevani Jeesuksen verisen ristin alaosaa. Risti oli niin suuri, että sen yläosa ulottui pilviin asti. Ylistys ympärilläni oli siirtynyt lauluun Jeesuksen verestä ja punaiset liput korostivat näkyäni edessäni.

Sitten tyhjän ristin yläpuolelta, taivaasta, putosi yksi suuri veripisara. Se putosi kuivan maan pintaan pirstoutuen kaikkialle. Tämä Karitsan pyhä sovintoveri valui kaikkiin maan railoihin ja halkeamiin täyttäen ne ja parantaen ne. Ymmärsin sen samalla poistavan kaiken kivun, häpeän, kovuuden, rikkinäisyyden ja muistonkin kuivista vuosista.

 Nyt alkoi tapahtua nopeasti. Heti alkoi ylhäältä Lapista rullautua alas etelään valkoinen, hohtava, kimalteleva, kaunein ikinä näkemäni kangas. Kangas valui nopeasti alas, kuin ihanin silkki laskeutuen Suomi neidon ylle. Pyhä Henki kuiskasi ” morsiuspuku”. Jeesuksen lahjavanhurskauteen Suomi-morsian peitti parantuneen kehonsa pään kautta sukeltaen.

 (Ulkona oli samaan aikaan lumisade ja peitti koko Suomen, eka kerran sinä talvena.)

Näyssä koin, että nyt alkaa tapahtua jotain ihmeellistä. Jotakin oli vielä tulossa. Näin Suomen yllä monia värejä, kuin revontulia. Koko Jumalan täyteys, lahjojen moninaisuus ja viisitahoinen palvelulahja! Tunsin Jumalan auktoriteetin, lähes pelottavan voiman, olevan laskeutumassa valkean neidon ylle ja sisimpään.

Sillä hetkellä vieressäni ylistämässä seissyt nuori mies lankesi polvilleen, kasvoilleen, tuntiessaan saman voiman hengessään. Pyhä Henki sanoi ”Veren evankeljumi ja ymmärrys Isän rakkaudesta  saa Suomen miehetkin polvilleen. Jumalan hyvyys vetää parannukseen.” Näinkö Suomi menee polvilleen? -ajattelin. Nähdessään Jeesuksen verisen ristin ja pyhitetyn morsiamen, joka puetaan voimaan ylhäältä.

Kuulin Pyhän Hengen sanovan” Suomi ei tiedä olevansa köyhä, kuiva ja alaston, mutta kun he näkevät seurakunnan, pyhien, riemuitsevan ylistyksen, he ymmärtävät, että heiltä puuttuu tämä ilo, tämä elämä. Veren evankeljumi on julistettava vielä kerran voimalla ja auktoriteetilla. Jeesuksen risti nostetaan Suomen ylle. Risti on minun lippuni teidän yllänne. Evankeljumi julistetaan Jeesuksen voittosaatossa, ylistäen ja tanssien. Ihmeet, merkit ja tunnusteot tapahtuvat samalla, kun morsian iloitsee Jeesuksen voitosta. Näin itsestään maa tuottaa sadon. Morsian pukeutuu minun voimaani ja tämä on vietävä kaduille, ihmisten keskuuteen sinne, missä he ovat ja elävät.

Ylistykseen tuli loppuun juuri tämän voitelun esimaku: rummut, huuto ja sotatanssi. Jumalan kunnioitettava läsnäolo laskeutui tilaisuuteen.

Nyt on aika morsiamen valmistaa itsensä, puhdistautua, pukeutua Kristukseen.

On aika nostaa ylistys, rukous, huuto. Älä anna ihmispelon tai häpeän estää itseäsi. Jeesus parantaa kaikki pettymykset ja postaa rakkaudellaan pelon. On myös yhteyden rakentamisen aika niiden kanssa, jotka huutavat Herran nimeä avukseen vilpittömästä sydämestä.

Siunaten ja rukoillen kesään . Jo joutui armas aika!

T: Anne

ps: Kesälukemiseksi voit tilata minulta kirjoittamaani kirjaa : 

Tulella Kastetut,  25€ + postimaksu.

anne.litzen@gmail.com